24.9.1991

Toimitus

Oulun kaupungin kaupungingeodeetin määräyksestä oli 29.9.1989 suoritettu tontinmittaustoimitus Oulun kaupungin IV kaupunginosan korttelin 6 tontilla N:o 29. Toimituksen perusteena oli ollut 9.8.1985 vahvistettu asemakaava sekä 26.5.1986 hyväksytty tonttijako. Toimituksessa ei ollut ollut läsnä ketään asianosaista.

Kiinteistöinsinööri oli todennut, että tontti muodostui eri kiinteistöistä seuraavasti:

Oulun kaupungin

Kiinteistöinsinööri oli suorittanut rajan määräämisen pyykkivälillä 19-10 tonttia N:o 37 vastaan ja tontti oli merkitty maastoon toimituskartan osoittamalla tavalla. Kiinteistöinsinöörille ei ollut annettu selvitystä tontin omistusoikeudesta eikä tontin alueeseen mahdollisesti kohdistuvista kiinnityksistä, joten tonttia ei voitu merkitä tonttirekisteriin ilman eri toimenpidettä. Tontilla oli todettu olevan vireillä tontinosan lunastustoimitus.

Vaatimukset ja asian käsittely Pohjois-Suomen maaoikeudessa

A, jolle on 8.5.1981 myönnetty lainhuuto 85/192 osaan edellä mainitusta tontista N:o 27, on Oulun kaupungin rakennuslautakunnalle 30.10.1989 saapuneessa valituksessa pyytänyt, että rakennuslautakunta toteaisi mittauksen kohteena olevaan tonttiin kuuluvan X:n oikeudenomistajien omistaman 216 neliömetrin suuruisen maa-alueen, joka oli 28.8.1912 suoritetun mittauksen jälkeen jäänyt jäljelle aikaisemmasta VII kaupunginosan 2. korttelin tontista N:o 4, ja että rakennuslautakunta tämän johdosta toteaisi mitattavaan tonttiin Oulun kaupungin omistamasta lahjoitusmaasta kuuluvan alueen pintaalaltaan vastaavasti 216 neliömetriä pienemmäksi eli 472 neliömetriksi.

A on perustellut vaatimustaan sillä, että X oli saanut 8.6.1896 kolmannen lainhuudon Oulun kaupungin VII kaupunginosan korttelin 4 tonttiin N:o 2, jonka tonttikirjan mukainen pinta-ala oli ollut 2.165 neliömetriä. Vuonna 1912 suoritetussa mittauksessa vastaavan uuden tontin N:o 27 pinta-alaksi oli tullut 1.949 neliömetriä. Tonttikirjasta ei ilmennyt, mitä pintaalojen erotukselle eli 216 neliömetrin suuruiselle maaalueelle oli tapahtunut. A on katsonut, että X:n oikeudenomistajat edelleen omistivat valituksenalaisen alueen ja että se oli nyt suoritetussa tontinmittauksessa virheellisesti merkitty kuuluvaksi Oulun kaupungin lahjoitusmaahan.

Oulun kaupungin rakennuslautakunta on päätöksellään 8.11.1989 siirtänyt valituksen Pohjois-Suomen maaoikeuden käsiteltäväksi.

A on maaoikeudessa uudistanut rakennuslautakunnalle esittämänsä vaatimukset.

Maaoikeus on kuullut Oulun kaupungin IV kaupunginosan 6. korttelin tontin N:o 27 muina omistajina Y:n oikeudenomistajia Oulusta olevaa B:tä, Oslosta Norjasta olevaa piirtäjää C:tä ja Lumijoelta olevaa kosmetologia D:tä, jotka ovat yhtyneet A:n valituksessa esitettyyn. Lisäksi maaoikeus on kuullut Oulun kaupungin kiinteistöinsinööriä.

Maaoikeuden päätös 22.2.1990

Maaoikeus on lausunut, että Oulun kaupunkiin 4.6.1908 vahvistetun asemakaavan ja tonttijaon mukaisella tontilla N:o 27 Oulun kaupungin IV kaupunginosan 6. korttelissa oli suoritettu tontinmittaus 23.8.1912. Tontinmittauksen mukaisesti tontti oli merkitty tonttikirjaan 1948,56 neliömetrin suuruisena. Vastaava tontti oli aikaisemmin ollut merkittynä tonttikirjaan vuodelta 1880 olleen asemakaavan mukaisesti tonttina N:o 2 Oulun kaupungin VII kaupunginosan korttelissa 4. Vanhan tontin pinta-ala oli ollut tonttikirjassa 2.165,83 neliömetriä. Tontin pintaalojen erotusta noin 216 neliömetriä ei ollut selitetty tonttikirjassa.

Tontti N:o 27 Oulun kaupungin IV kaupunginosan korttelissa 6 (aikaisemmin tontti N:o 2 Oulun kaupungin VII kaupunginosan korttelissa 4) sijaitsi Oulun kaupungin lahjoitusmaalla. Ruotsin kuningas oli lahjoittanut maan Oulun kaupungille sen perustamiskirjassa 8.4.1605.

Kaupunkien lahjoitusmaiden omistusoikeuden luovuttaminen yksityisten omistukseen oli viimeksi kielletty kuninkaallisessa vakuutuksessa porvaristolle ja kaupungille 23.2.1789. Tämän ja sitä edeltävien säädösluontoisten määräysten perusteella oikeuskäytännössä oli aikaisemmin vakiintunut käsitys, että kaupungin lahjoitusmaan jakaminen tonttien kesken ei ollut voinut tuoda mukanaan omistusoikeuden siirtymistä niihin. Lahjoitusmaiden haltijoille annetut lainhuudot eivät myöskään olleet estäneet haltijain velvoittamista niiden luovuttamiseen takaisin kaupungille, eikä lahjoitusmaan myöhemmin tapahtunut tonttiin sisällyttäminen ollut voinut vaikuttaa alueen omistusoikeudelliseen asemaan.

Eräs vuodelta 1928 oleva Oulun kaupungin lahjoitusmaan omistusta koskeva Korkeimman oikeuden ratkaisu osoitti, että oikeuskäytäntö oli tuolloin lähtenyt kehittymään siihen suuntaan, joka oli tullut kirjatuksi 27.8.1948 annetun kunnallislain 105 §:n 2 momenttiin. Tällöin oli säädöstasolla sallittu asemakaavan ulkopuolella olevan lahjoitusmaan luovuttaminen. Kaupunkien lahjoitusmaiden luovuttamista koskevien rajoitusten poistamisesta annetulla lailla (423/1962) oli sitten kumottu porvaristolle ja kaupungille 23.2.1789 annetun kuninkaallisen vakuutuksen ja muut kaupunkien lahjoitusmaiden käyttämistä ja luovuttamista säädelleet määräykset.

Koska Oulun kaupungin IV kaupunginosan korttelissa 6 oleva tontti N:o 27 oli mitattu vuonna 1912, maaoikeus on katsonut, että kiinteistön ulottuvuutta koskevat kysymykset oli ratkaistava tuolloin voimassa olleesta laista vallinneen oikeuskäytännön mukaan.

Edellä lausutun perusteella maaoikeus on katsonut, että Oulun kaupungin VII kaupunginosan korttelissa 4 olleeseen tonttiin N:o 2 kuuluneesta 2.165,83 neliömetristä ne tilukset, jotka olivat 23.8.1912 suoritetussa tontinmittauksessa jääneet IV kaupunginosan korttelin 6 tontin N:o 27 ulkopuolelle, olivat palautuneet tila- ja rekisterijärjestelmässä Oulun kaupungin lahjoitusmaahan. Sen vuoksi maaoikeus on hylännyt A:n ja muiden X:n oikeudenomistajien vaatimuksen, että Oulun kaupungin IV kaupunginosan korttelissa 6 olevaan tonttiin N:o 27 kuuluisi aluetta enemmän kuin 23.8.1912 suoritettu tontinmittaus osoitti, sekä vaatimuksen, että valituksenalaisessa tontinmittaustoimituksessa Oulun kaupungin IV kaupunginosan korttelissa 6 olevaan tonttiin N:o 29, sellaisena kuin tuo tontti oli 26.5.1986 hyväksytyssä tonttijaossa, olisi selitetty kuuluvan tiluksia Oulun kaupungin lahjoitusmaa -nimisestä tilasta RN:o 1:23 enemmän kuin tila- ja rekisterijärjestelmä osoitti. Toimitus jäi siten maaoikeuden tarkastamana ja hyväksymänä pysyväksi.

Asian näin päättyessä A on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista etukäteen suoritetut jutun sanomalehtikuulutuskulut 243,75 markkaa.

Perustelut

Toimituksessa on mitattu tontti N:o 29 ja merkitty se maastoon kartan osoittamalla tavalla. Kiinteistöinsinööri on toimituksen yhteydessä todennut, mistä eri kiinteistöistä tontti on muodostunut, ja tällöin muun muassa todennut, että tonttiin sisältyy Oulun kaupungin lahjoitusmaa-nimisen kiinteistön RN:o 1:23 tiluksia 688 neliömetriä.

Toimituksessa ei ole ollut läsnä ketään asianosaista. Siten siinä ei myöskään ole ollut riitaa siitä, mistä eri kiinteistöistä tontti muodostuu tai miten tontin eri osien tai alueiden omistus jakautuu, eikä näistä seikoista ole annettu mitään nimenomaista ratkaisua.

A on vasta toimituksen lopettamisen jälkeen toimituksesta valittaessaan esittänyt tontin omistusoikeutta koskevia vaatimuksia väittämättä kuitenkaan itse tontinmittausta virheellisesti suoritetuksi.

Koska kysymyksessä ei siten ole asianosaisten kesken toimituksessa syntynyt riita, johon olisi annettu sitova ratkaisu, maaoikeuden ei olisi pitänyt ottaa A:n valitusta tutkittavakseen.

Toimituksessa ei ole myöskään ollut kysymys siitä, ketkä ovat asiassa X:n oikeudenomistajia. Sen vuoksi tätä koskevaa vahvistusvaatimustakaan ei voida tutkia.

Päätöslauselma

Maaoikeuden A:n valituksesta antamat lausumat poistetaan ja hänen maaoikeudelle ja Korkeimmalle oikeudelle tekemänsä valitukset jätetään tutkimatta. Toimitus jää siis pysyväksi.